Paljon puhetta synergiasta – eli mistä?

Tutkijat, kuten asiantuntijatkin, ovat tarkkoja termeistä, termien sisällöstä ja käytöstä.  Luomisen vapautta mielikuvien loihtimisessa voivat nauttia vain maallikot ja poliitikot. Tämä on erityisen hyvä tunnistaa, kun pohditaan vaikkapa poikkihallinnollisten työryhmien raportteja ja julkilausumia.

Hyvänä esimerkki on uudistushankkeiden pontimena usein esiintyvä termi synergia.  Asiantuntijalle synergia tarkoittaa kahden tai useamman vaikuttavan tekijän kumuloivaa yhteisvaikutusta. Sana pohjautuu kreikan sanoihin yhteistyö ja yhdessä työskentely. Synergia tuo joko kuvitteellista tai todellista etua, jota odotetaan saatavan kustannussäästöjen muodossa, kun esimerkiksi kaksi yksikköä yhdistetään yhdeksi kokonaisuudeksi. Asiantuntija myös odottaa laskelmia hyödyistä, mittareita toiminnan paranemisen seuraamiseksi – yleisesti ottaen hyvää yksilöityä analyyttistä perustelua voidakseen yhtyä siihen, että tavoiteltava synergia todella toteutuu vain ja ainoastaan esitetyllä tavalla tai uudistamisidealla, ja vieläpä kustannustehokkaasti.

Seinistä tai organisaatiokaavioista synergiaa?

Mitä sitten tarvitaan, jotta tämän päivän ja tulevaisuuden työelämässä tarvittavaa synergiaa ja yhteistyötä saadaan aikaiseksi? Yhteiset arvot ja tavoitteet sekä sitoutuminen vahvistavat yhteistyötä. Kognitiivinen prosessorimme on kauan aikaa sitten ylikuormittunut, ja toimintakunnon takaavatkin tekijöiden välinen luottamus ja halu yhteistyöhön. Seinät, organisaatiokaaviot tai määräykset eivät ruoki synergian syntymisen mahdollisuuksia nyt eikä tulevaisuudessa. Toisin oli 1970- ja 1980-luvulla, kun yhteistyön varmistamiseksi oli tarpeen saada ihmiset samaan konttoriin ”tekemään yhteistyötä”. Etanapostin aikaan ei ollut käytettävissä kanavia sutjakalle kommunikaatiolle, mutta toisin on nyt.

Työ on murroksessa, samoin tulevien työmarkkinoiden moottorit eli Y-sukupolven edustajat. Vuoteen 2020 mennessä jopa puolet työvoimasta kuuluu Y-sukupolveen, ja viisi vuotta myöhemmin jopa 75 prosenttia. Ennusteen mukaan he ovat suurin koskaan työelämään astuva sukupolvi. Y-sukupolven edustajat haluavat työn, jota he haluavat tehdä ja työympäristön,  jossa he viihtyvät. He eivät tee työtä vain siksi, että on pakko.

Synergia syntyy verkostoissa ja vuorovaikutuksessa

Olen elänyt ja työskennellyt monenlaisissa muutostilanteissa, niin kotimaassa kuin kaukana valtamerten takanakin. Olen työskennellyt fuusio-organisaatioissa ja seesteisissä lintukodoissa, johtanut fuusioita, kohdannut muutosvastarintaa ja ollut itsekin muutosten suhteen kriittinen –  mutta aina perustellusti.

Moninaiset työelämän kokemukset ovat vakuuttaneet minut siitä, että yksikään laatikkoleikki, organisaatiouudistus tai organisaatiomalli ei lisää rahtuakaan synergiaa eli yhteistyötä. Se edellyttää henkisesti joustavia, yhteistyöhakuisia työyhteisössä toimivia ihmisiä sekä aitoa ja luottamuksellista vuorovaikutusta. Sanomattakin on selvää, että työelämän avaruudellisten vuorovaikutusverkostojen analysointi ei millään onnistu viikossa eikä kahdessa, edes asiantuntijalta.

Ja kuitenkin juuri verkostot ja verkostoissa toimiminen ovat niitä avaintekijöitä, joita meidän tulee kaikin voimin kehittää ja edistää. Näin luomme edellytyksiä suomalaisen yhteiskunnan kukoistukselle.

 

kimmo_peltonen_kuva2Kimmo Peltonen
Twitterissä @K1mmoPeltonen

Pääjohtaja
Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes)