Kuka vastaa kemikaalituotteen turvallisuudesta?

Vastuu kemikaalituotteen turvallisuudesta kuuluu toiminnanharjoittajalle, jonka tulee ajoissa selvittää lainsäädännön velvoitteet.

Markkinoilla olevia tuotteita /esineitä ei tarkasteta ennakkoon eikä niille anneta ennakkohyväksyntää viranomaisen toimesta, biosidi- ja kasvinsuojeluainevalmisteita lukuun ottamatta. Näin ollen Tukesilla ei ole viranomaisena tarkempia tietoja yksittäisten tuotteiden sisältämistä kemikaaleista. Toiminnanharjoittajat, eli tuotteiden valmistajat, EU-alueen maahantuojat ja jakelijat, ovatkin aina ensisijaisesti vastuussa siitä, että tuote on kemikaalilainsäädännön vaatimusten mukainen. Toiminnanharjoittajan tulee selvittää omat velvoitteensa ajoissa.

 Mitä kemikaalilainsäädännön vaatimuksia esineille on?

Kaikki esineet, kuten huonekalut, vaatteet, polkupyörät tai tuotepakkaukset, koostuvat lopulta erilaisista kemikaaleista – joko luonnosta peräisin olevista tai ihmisen synteettisesti valmistamista. Kemikaaleja koskevan sääntelyn piiriin on katsottu tarpeelliseksi sisällyttää myös tietyt esineissä olevat haitallisimmiksi katsotut kemikaalit sekä kemikaalit, joiden on tarkoitus vapautua esineistä niitä käytettäessä.

Kemikaalisääntely on tiukka ja kehittyy koko ajan, mutta kaikkea ei ole säännelty, ja oireita voi aiheuttaa myös tuote, joka täyttää lainsäädännön asettamat vaatimukset. Ihmisten herkkyys reagoida eri kemikaaleille on hyvin erilaista. Kemikaalilainsäädäntö ei kiellä herkistävien tai ärsyttävien kemikaalien käyttöä esineissä. Myös ainetta, jonka käyttöä on rajoitettu, saa käyttää, kunhan se alittaa rajoituksessa asetetun raja-arvon. Aineelle herkistyneet henkilöt voivat reagoida kuitenkin raja-arvoa pienemmillekin pitoisuuksille. Hajusteiden käyttö on sallittua, eikä esimerkiksi esineiden hajusteena käytettyjen kemikaalien nimiä tarvitse lainsäädännön mukaan ilmoittaa tuotteissa. Tällöin korostuvat kuluttajien ostotilanteissa tekemät valinnat, ja yhteydenotot suoraan vastuuyritykseen.

Kansallisten kemikaaliviranomaisten ja Euroopan kemikaaliviraston (European Chemicals Agency, ECHA) tekemän kemikaalien ympäristö- ja terveysriskien arvioinnin kautta uusia kemikaaleja valikoituu jatkuvasti erityistä huolta aiheuttavien aineiden listalle, ns. kandidaattilistalle. Nämä erityistä huolta aiheuttavat aineet (Substance of Very High Consern, SVHC-aineet) voivat olla mm. syöpää aiheuttavia, perimää vaurioittavia ja lisääntymiselle vaarallisia aineita sekä hitaasti hajoavia, biokertyviä ja myrkyllisiä, tai hormonitoimintaa häiritseviä aineita. Esineiden valmistajan tai maahantuojan on ilmoitettava SVHC-aineen tiedot Euroopan kemikaalivirastoon tietyin edellytyksin.

Esineen toimittajan tulee tiedottaa myös ammattikäyttäjäasiakkaalleen esineen sisältämästä SVHC-aineesta esineen turvallisen käytön mahdollistamiseksi, jos esine sisältää ko. ainetta yli 0,1 painoprosenttia. Vastaavat tiedot on toimitettava pyynnöstä myös kuluttajille. Tiedottamisvelvollisuus tulee voimaan heti, kun aine on lisätty kandidaattilistalle. Vastaava velvoite on myös esineen biosidikäsittelyn (esimerkiksi homesuojaus tai käsittely antibakteeriseksi) osalta, ja tällöin myös itse tuotteen merkinnöistä tulee löytyä tieto käytetystä biosiditehoaineesta.

Euroopan unionin kemikaalilainsäädäntö sisältää myös pitkän listan kemikaaleista, joiden käyttöä on rajoitettu joko sellaisenaan, seoksessa tai esineessä. Tätäkin listaa, REACH-asetuksen liitettä XVII,  päivitetään kemikaaleja koskevan tiedon karttuessa. Useat REACH-asetuksen rajoitukset koskevat kemikaaleja esineissä.

Jos esineestä vapautuu tarkoituksella ainetta, jonka määrä esineissä on yli tonni vuodessa valmistajaa tai maahantuojaa kohden, aine tulee rekisteröidä Euroopan kemikaalivirastolle. Rekisteröinnin tarkoituksena on kerätä tietoja aineen ominaisuuksista ja varmistaa sen turvallinen käyttö. Lisätietoja saa Tukesin verkkosivuilta.

 Mikä on viranomaisen osuus kemikaaliturvallisuuden valvonnassa?

Tukes valvoo erilaisia kemikaaleja, kosmetiikkaa ja esineitä koskevan lainsäädännön noudattamista usean eri lain nojalla. Tulli valvoo lisäksi tuotteiden maahantuontia.

Kemikaalilainsäädäntö on EU-alueella harmonisoitua, eli kaikissa EU-maissa on voimassa samat säännökset. Joissakin maissa on lisäksi voimassa kansallisia lisävaatimuksia.

 Miten Tukes valvoo kemikaaliturvallisuutta?

Tukes valvoo markkinoilla olevia kemikaaleja (aine, seos) ja kemikaaleja sisältäviä esineitä. Kemikaalien markkinavalvontaan kuuluva säädös- ja tehtäväkenttä on laaja. Valvonnan keinoin pyritään varmistamaan, että yritykset noudattavat lainsäädännön velvoitteita, ja että markkinoille saatetut tuotteet täyttävät vaatimukset mm. kemikaalien rekisteröinnistä, vaarallisten kemikaalien merkitsemisestä ja pakkaamisesta sekä kemikaalien käyttöä koskevista rajoituksista ja lupamenettelyistä.

Markkinavalvonta kohdistetaan joko vähittäismyynnissä oleviin kemikaaleihin ja kemikaaleja sisältäviin esineisiin, tai niiden valmistajien, maahantuojien ja/tai jakelijoiden varastoissa oleviin tuotteisiin. Valvontaa voidaan kohdentaa markkinoilla olevien tuotteiden osalta esim. tiettyihin tuoteryhmiin, kemikaaleihin tai toimijoihin. Valvonta kohdistuu pääasiassa suomalaisiin valmistajiin ja maahantuojiin, sekä osaltaan myös tuotteen toimitusketjun muihin portaisiin, kuten tuotteita myyviin yrityksiin. Valvonta on pistokoemaista ja usein myös projektiluontoista. Valvontaa tehdään myös Tukesille tulevien ilmoitusten perusteella.

Valvonta perustuu aina lainsäädäntöön, eikä kemikaalivalvontaviranomaisella ole toimivaltaa puuttua sellaisten tuotteiden markkinoilla oloon, jotka täyttävät lainsäädännön vaatimukset. Tukes ei myöskään voi edellyttää yrityksiltä enempää kuin mitä lainsäädäntö vaatii. Lainsäädäntö asettaa kuitenkin vain minimivaatimukset, ja parempiakin tuotteita on lupa markkinoida.

Kaikkien kemikaalien pitkäaikais- tai yhteisvaikutuksia ei vielä tunneta. Kansalliset viranomaiset osallistuvat myös kemikaalien ympäristö- ja terveysriskien arviointiin. Esimerkiksi sohvista löytynyt iho-oireita aiheuttava dimetyylifumaraatti kiellettiin EU:n lainsäädännössä nopealla aikataululla, kun kävi ilmi että aineella käsitellyt tuotteet aiheuttivat ongelmia useissa EU-maissa.

Miten Tukes toimii saadessaan ilmoituksen vaaralliseksi tai lainsäädännön vastaiseksi epäillystä tuotteesta?

Tukesille tehdyt kuluttajien ilmoitukset puutteellisesta/vaarallisesta tuotteesta tallennetaan tietojärjestelmään, jolloin ilmoitusten seuranta on mahdollista ja tarpeen mukaan asia voidaan ottaa tarkemmin selvitettäväksi, jos esim. samasta tuotteesta tai tuotemerkistä on tehty useita ilmoituksia.

Kuluttajaa ohjataan ottamaan yhteyttä tuotteen myyneeseen liikkeeseen, jotta yritys saa tiedon tuotteeseen liittyvästä ongelmasta ja asiaa voidaan selvittää asiakkaan ja tuotteen toimittajan sekä tarvittaessa myös viranomaisen kanssa.

Tuotteen ulkonäkö tai voimakas haju ei kuitenkaan kerro tuotteen vaarallisuudesta tai sen mahdollisesti sisältämistä kemikaaleista. Viranomainen tarvitsee aina tarkempaa tietoa, jotta pystytään todentamaan, täyttääkö jokin tuote kemikaalilainsäädännön vaatimukset, kuten esimerkiksi sen sisältääkö tuote jotakin tiettyä ainetta kemikaalilainsäädännössä asetetun raja-arvon ylittävänä pitoisuutena. Tieto voi pohjautua Tukesin omaan tai muun viranomaisen testaushankkeeseen tai valvontatapaukseen, jossa tuotteelle on tehty laboratorioanalyysejä. Tarvittava tieto voidaan myös pyytää toiminnanharjoittajalta.

Tiedonvaihto muiden valvontaviranomaisten välillä on tärkeää. Esimerkiksi EU:n RAPEX-ilmoitusjärjestelmän kautta Tukes saa tietoa Euroopan markkinoilta löydetyistä vakaavaa riskiä ihmisten terveydelle tai ympäristölle aiheuttavista tuotteista. Toiminnanharjoittaja voi myös itse ilmoittaa, että esim. laadunvalvonnassa on tullut esiin, että tietty tuote ei täytä lainsäädännön vaatimuksia. Tällöin viranomainen arvioi, ovatko toiminnanharjoittajan esittämät toimenpiteet asian ratkaisemiseksi riittäviä ja tarvittaessa ohjaa jatkotoimenpiteiden toteuttamisessa.

Mikäli riskinarvioinnin perusteella nähdään tarpeelliseksi, Tukes on yhteydessä toiminnanharjoittajaan ja ryhtyy selvittämään asiaa toimijan kanssa. Viranomaisella on velvollisuus selvittää asiaa ja oikeus saada valvonnan kannalta tarvittavat tiedot salassapitosäännösten estämättä. Toiminnanharjoittajalla on puolestaan oikeus tulla kuulluksi ja esittää asian ratkaisuun vaikuttavia selvityksiä.

Laissa on säädetty keinot valvonnan suorittamiseksi. Jos toiminnanharjoittaja ei noudata kemikaalilainsäädännön säännöksiä, valvontaviranomainen voi kieltää toiminnanharjoittajaa jatkamasta tai toistamasta säännösten vastaista menettelyä tai määrätä toiminnanharjoittajan muutoin täyttämään laissa säädetyt velvoitteet. Markkinavalvonnan keinoina valvontaviranomainen voi mm. kieltää kemikaalin tai kemikaalia sisältävän esineen myynnin tai antaa määräyksen säädösten vastaisen tuotteen markkinoilta poistamisesta, palautusmenettelystä joko jakeluketjusta tai loppukäyttäjiltä asti sekä aiheutuneesta vaarasta ilmoittamisesta. Kiellon tai määräyksen noudattamista on mahdollista tehostaa uhkasakolla tai uhalla, että viranomainen suorittaa toimenpiteen toiminnanharjoittajan kustannuksella.

Tukes myös seuraa ilmoituksia EU-markkinoilta löytyneistä lainsäädännön vaatimusten vastaisista ja vakavaa riskiä aiheuttavista tuotteista ja niihin liittyvistä toimenpiteistä RAPEX-ilmoitusjärjestelmän kautta.

 Selvittääkö Tukes markkinoilla olevan tuotteen haitallisuutta/vaarallisuutta yksittäisen ilmoituksen perusteella?

Tukesilla ei ole resursseja ryhtyä selvittämään yksittäisen ilmoituksen perusteella tuotteen kemiallista koostumusta, ellei siihen ole riskinarvioinnin kannalta erityistä syytä.

Osana valvonnan kokonaisuutta Tukes voi selvittää tietyn tuoteryhmän osalta tuotteissa olevien kemikaalien pitoisuuksia. Tällöin lähtökohtana on, että viranomaisella on tiedossa, mitä kemikaalia tuotteesta tutkitaan. Pelkästään tuotteesta aiheutuvan hajuhaitan tai kuvatun kuluttajalle aiheutuneen oireen perusteella ei voida kuitenkaan vahvistaa, mistä kemikaalista/kemikaaleista on mahdollisesti kyse. Tällöin kymmenien tai satojen eri kemikaalien analysointi tuotteesta ei ole käytännössä mahdollista valvonnassa.

Oireiden taustalla voi olla muukin tekijä kuin esineen mahdollisesti sisältämä kemikaali. Syy-yhteyden selvittäminen voi olla hankalaa, sillä oireet eivät aina ole yksiselitteisiä.

Tekstit: Marilla Lahtinen, Elina Vaahtovuo, Paula Kuusio