60.

Kemikaalialtistumisten summa

Onko tiloja tarpeen desinfioida? Käytämmekö ylipäätään liikaa kemikaaleja?  Onko kemikaaleilla ja yleistyneillä sairauksilla yhteyttä? Näitä asioita pohdiskelee Mirja Salkinoja-Salonen Vieraskynä-jutussa.

Suusyöpä vähentyi 1970-luvulle tultaessa pohjalukemiin, 0,5 tapaukseen 100 000:ta suomalaista kohti. Sitten sen esiintyvyys lähti nousuun ja on nyt monikertainen. Parantumaton ja vakava sairaus, ykköstyypin diabetes, jossa haiman insuliinin tuotantokyky on tuhoutunut, teki rynnäkön 1970-luvulla monissa kehittyneissä maissa. Suomella on maailmanennätys, vuosittain 70 uutta sairastunutta 100 000:ta alle 16-vuotiasta kohti. Ruotsi on hopealla noin 40 tapauksella. Euroopassa perää pitävät Välimeren maat ja Balkan: siellä luvut ovat yksinumeroisia.

1970-luvulla alkoi ”hometaloepidemia”, joka eduskunnan tarkastusvaliokunnan mukaan on nyt sairastuttanut 5−10 prosenttia Suomen asukkaista. Yksi asia on varma: geenit eivät muutu yhden sukupolven aikana. Mitä Suomessa tapahtui sitten 1970-luvun?

Ihminen, kodit, työtilat ja tekstiilit on kemiallisesti desinfioitu. Heksaklorofeeni tuli kauppoihin 1960-luvulla, triklosaani vuonna 1974. Triklosaania, heksaklorofeenia, bentso- ja metyyli/kloori-isotiatsoloneja ja muita desinfiointibiosideja on erilaisissa hygienia-, hoito- ja puhdistusaineissa pitoisuuksina 100−1000-kertaisesti yli tason, joka on myrkyllinen ihmisen immuunijärjestelmän toimijasoluille, kuten veren monosyyteille ja ihon keratinosyyteille. Isotiatsolonit ovat tunnettuja herkistävyydestään. Rasvaliukoiset biosidit imeytyvät minuuteissa ihoon ja limakalvojen läpi verenkiertoon.

2000-luvulle tultaessa ruotsalaistutkijat löysivät triklosaania kaikkialta: ihmisverestä, virtsasta ja äidinmaidosta samankaltaisina pitoisuuksina kuin viemärivedessä. Triklosaani ja heksaklorofeeni irtikytkevät ihmissolujen energiaelimet, mitokondriot. Tuhoherkimpiä ovat haiman insuliinia tuottavat beettasolut ja hermosolut.

Keuhkojen kautta ihminen on 100–1000 kertaa herkempi terveydelle haitallisille kemikaaleille kuin suun kautta tai ihon läpi. Tämä näkyy muun muassa EU-asetuksessa, jossa välitön myrkyllisyys määritellään seuraavasti: Aine, joka syötynä tai ihon kautta katsotaan myrkylliseksi annoksena 1000–2000 mg/kg (kategoria 4, LD50), määritellään hengitysteitse saatuna myrkylliseksi pitoisuutena 1 tai 10 mg/l (pölyt, höyryt, LC50)*.

Kaikki sisätiloihin päässeet kemikaalit jauhaantuvat pikkuhiljaa pölyksi ja tulevat hengitetyiksi. Biosidiset kemikaalit eivät kuulu sisätiloihin, joissa on muita kuin asianmukaisesti suojavarustettuja  ammattihenkilöitä. Biosidien terveyshaitoista sisätiloissa on monia julkaistuja tutkimuksia, hyötyjä ei ole missään näytetty. Toksiineja tuottavat mikrobit sietävät desinfioivia biosideja ja siitä syystä usein rikastuvat tiloihin, joissa niitä käytetään.

salkinoja salonen

Mirja Salkinoja -Salonen

tutkimusjohtaja, mikrobiologi

……………………………………………

*EU parlamentin ja neuvoston asetus, Aineiden ja seosten luokitus, N:o 1272/2008, osa 3
Terveydelle aiheutuvat vaarat, taulukot 3.1.1; 3.1.2.

*Juttu on alun perin julkaistu Tukes-katsauksessa 2/2013 Turvallinen Suomi -sarjassa.

KOMMENTOI

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*