42.

Blogi: Vapaaehtoiset voivat olla lottovoitto öljyntorjunnassa

Öljyntorjuntaan varautuminen ja öljyonnettomuuden hoito ovat monen eri viranomaistahon yhteistyötä. Tukesin toiminnan ydin on onnettomuuksien ennaltaehkäisy ja niihin varautuminen. Suuren öljyonnettomuuden satuttua myös vapaaehtoisjärjestöt koulutettuine aktiiveineen voivat tarjota arvokasta apua.

”Vapaaehtoisia tarvitaan!” ilmoitettiin Vigon yliopistossa Luoteis-Espanjan Galiciassa marraskuussa 2002.

Alueella oli juuri sattunut maan historian pahin ympäristökatastrofi, kun täydessä lastissa ollut Prestige-öljytankkeri halkesi ja upposi mereen. Arviolta 3000 kilometriä rantaviivaa saastui Espanjassa, Portugalissa ja Ranskassa. Öljyyntyneiden lintujen ja muiden merieläinten määrä oli valtava.

Opiskelin tuohon aikaan Vigossa, joten päätin lähteä mukaan öljyntorjuntatoimiin. Rannoilla tulvi suuret määrät vapaaehtoisia asianmukaisissa valkoisissa suojahaalareissa ja muissa suojavarusteissa.

Toiminta ei kuitenkaan ollut erityisen järjestelmällistä ja tehokasta, ei viranomaisten eikä vapaaehtoistenkaan osalta. Tällaiseen tilanteeseen ei selkeästikään ollut osattu varautua.

Näky rannoilla oli järkyttävä, pahin mahdollinen. Mielikuvat öljyssä kahlaavista vapaaehtoisista ja kaiken alleen peittämästä mustasta ”möhnästä” eivät jättäneet minua rauhaan Suomessakaan.

Liityin Maailman Luonnon Säätiön (WWF) öljyntorjuntajoukkoihin ja kouluttauduin öljyyntyneiden rantojen ja eläinten puhdistukseen. Tuntui helpottavalta päästä mukaan näin hyvin organisoituun öljyntorjuntatoimintaan.

Raahen onnettomuudessa vapaaehtoiset keräsivät rannikolle päätyneen öljyn suuriin säkkeihin.
Raahen onnettomuudessa vapaaehtoiset keräsivät rannikolle päätyneen öljyn suuriin säkkeihin.


”Ituhipit” vailla vertaa

Raahessa sattui öljyvahinko kesällä 2014, jolloin tehdasalueelta valui useampi tonni öljyä mereen. Pelastuslaitos pyysi WWF:ää ja muita järjestöjä avuksi.

Vapaaehtoisten avulla öljy saatiin suurimmaksi osaksi kerättyä kahdeksassa päivässä. Viranomaisilta olisi yksin kulunut puhdistusoperaatioon huomattavasti pidempi aika.

Pelastuslaitoksen edustaja kertoi myöhemmin, että hän oli empinyt pitkään vapaaehtoisten pyytämistä apuun.

– Ajattelin sieltä saapuvan joukon rastapäisiä ituhippejä, jotka tulevat tänne syyllistämään meitä.

Näin ei kuitenkaan ollut. Vapaaehtoiset tekivät työtä suurella motivaatiolla viranomaisjohdon alaisuudessa.

Heidän merkityksensä mainitaan myös paikallisen ELY-keskuksen tiedotteessa, jossa käsitellään Raahen öljyonnettomuuden ympäristövaikutuksia: ”Lukuisten vapaaehtoisten ja toiminnanharjoittajan suorittama tehokas rantojen puhdistustoiminta vaikutti ratkaisevasti tilanteen nopeaan normalisoitumiseen saarten rannoilla.”

 

Vapaaehtoistoiminnan on oltava organisoitua

Raahen tapaus oli hyvä harjoitus niin viranomaisille kuin järjestöillekin. Sen jälkeen vapaaehtoistoimintaa lähdettiin kehittämään entistä määrätietoisemmin.

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö (SPEK) koordinoi vuosina 2014–2016 Vapaaehtoisten osallistuminen öljyntorjuntaan -hanketta, jossa luotiin toimintamalli viranomaisten ja vapaaehtoisten yhteistyöhön.

Mukana olivat muun muassa ympäristöministeriö, kaksi pelastuslaitosta, WWF, Suomen Meripelastusseura, Suomen Lentopelastusseura ja Maanpuolustuskoulutusyhdistys. Osa järjestöistä toimii operatiivisissa ja osa tukitehtävissä. Vapaaehtoista öljyntorjuntatoimintaa kokonaisuudessaan hoitaa Suomen Punaisen Ristin koordinoima Vapaaehtoinen Pelastuspalvelu Vapepa.

Jälkityöt voivat pahimmassa tapauksessa kestää kuukausia tai enemmänkin. En usko, että millään valtiolla maailmassa on niin paljon viranomaisia, että he selviäisivät urakasta parhaalla mahdollisella tavalla ilman järjestäytyneitä vapaaehtoisia.

Viranomaisten ei ole välttämättä mieltäkään käyttää aikaansa esimerkiksi rantojen putsaamiseen, sillä sen taidon voi opettaa vapaaehtoiselle parin tunnin pikakoulutuksella. Näin virkamiehet voivat keskittyä tehtäviin, joihin heidät on koulutettu.

Järjestöjen kautta myös järjestäytymättömät kansalaiset eli niin sanottu neljäs sektori voidaan saada järjestäytyneen, viranomaisten johtaman toiminnan piiriin.

 

Toisesta näkökulmasta toimintaa seuraamassa

Olen hyvilläni, että olen Tukesissa päässyt tutustumaan öljyntorjuntatoimintaan viranomaisen silmin.

Tukes valvoo öljyn kanssa tekemisissä olevia organisaatioita, niiden varautumista onnettomuuksiin ja kykyä toimia onnettomuustilanteessa. Tukes myöntää luvat muun muassa Suomessa oleville öljynjalostamoille ja valvoo niiden toimintaa aina raakaöljyn prosessoimisesta polttoaineen lähtemiseen maailmalle.

”Näillä tehtailla öljyä on käsitelty kauan ja onnettomuuksiin on osattu teknisesti varautua hyvin, joten vahinkoja sattuu vähän” Tukesin johtava asiantuntija Tapani Valanto iloitsee.

Jos jotain kuitenkin kävisi, mielestäni ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä tiivistä yhteistyötä viranomaisten ja vapaaehtoisten välillä. Rauhan aikana todennäköisesti missään muussa onnettomuudessa ei tarvita yhtä paljon asiantuntijoita ja käsipareja kuin öljykatastrofin hoidossa.

Vapaaehtoistoiminnan on kuitenkin oltava ennalta suunniteltua ja hyvin organisoitua, jotta siitä on mahdollisimman paljon hyötyä viranomaisille.

 

TUKES ReitaWaara

 

 

Reita Waara
tiedottaja

 

 

 

 

Öljyntorjuntakuvat Joonas Fritze / WWF Suomi

Lisätietoa


Kommentit:

  1. Hei
    Linkissä aiheeseen yhteistyökumppanini video
    ttps://www.youtube.com/watch?v=IpwNbEaamRA

    Kuulisin mielellään palautetta
    Pertti

KOMMENTOI

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*