99.

Blogi: Kultakuumetta – Suomestako uusi Klondike?

Suomessa on merkkejä alkamassa olevasta malminetsintäbuumista. Tämä on seurausta vuonna 2005 alkaneesta muutaman vuoden kestäneestä kaivosbuumista, jolloin avattiin muun muassa Talvivaaran, Kittilän ja Kevitsan kaivokset. Näillä kaivoksilla on oma syntytarinansa ja tällä hetkellä jo tunnettu jälkitarinansa.

Buumin taustalla oli Kiinan talouskasvusta johtuva metallien maailmanmarkkinahintojen nousu, joka sai aikaan käsittämättömiä mittasuhteita: nikkelin hinta heilui viisinkertaisena nykyhintatasosta ja rautarikasteen hinta nelinkertaisena – rautamalmitonnikin maksoi kuumimpaan aikaan enemmän kuin valmis terästonni. Nyt tiedetään, että supersykli kaivostoiminnassa jäi yhtä lyhyeksi kuin aikaisemmatkin kaivosbuumisyklit. Havukka-ahon ajattelijaa lainaten jälkiviisaushan on paras ja imelin viisauden laji. Nämä paremmin ja huonommin menestyneet, Suomen mittakaavassa isot kaivokset tekivät kuitenkin Suomea tunnetuksi uutena metallimalmikaivosmaana.

Kaivosbuumin aikaan avatuilla kaivoksilla on malmion löytämisen suhteen yhteiset nimittäjät. Geologian tutkimuskeskus (GTK) oli mukana näiden esiintymien tunnistamisessa, ja Outokumpu Oy puolestaan totesi lisätutkimuksissaan esiintymät metalleiltaan heikkopitoisiksi, kooltaan pieniksi tai rikastusteknisiltä haasteiltaan hankaliksi. Lopputulema oli, että kyseessä ei ollut malmio. Kiinan kysynnästä seuranneen metallihintojen nousun myötä nämä esiintymät alkoivatkin näyttää potentiaalisilta malmioilta. Pitkälti ulkomaisella rahoituksella ja pääosin ulkomaisella osaamisella tehtiin lisätutkimuksia ja malminetsintäkairausta. Tuloksena oli kaivosten avaamiset. Tätä malminetsintää voi luonnehtia brownfield-kairaukseksi, jossa tutkimustoiminta keskittyi melko hyvin tunnetun esiintymän lisätutkimuksiin.

2010-luvun vaihteessa usko uusien metallimalmioiden löytymiseen Suomesta alkoi vahvistua. Tutkimukset   painottuivat Lapin vihreäkivivyöhykkeelle, alueelle, jossa oli tunnettuja esiintymiä, toimiva Pahtavaaran kultakaivos ja käynnistymässä olevat Kittilän ja Kevitsan kaivokset. Malminetsintää kohdistettiin kallioperään, josta löytyi tietoa GTK:n aineistoista. Tuloksena oli Sakatin löytymisen julkaiseminen vuonna 2011. Samaan aikaan alkoi tihkua tietoja Ylitorniolta löytyneistä viitteistä alueella mahdollisesti olevasta kultamalmiosta.

Uusi herääminen toi tunnustelijat Suomeen

Viime vuosina Turvallisuus- ja kemikaalivirastossa (Tukes) vierailevat malminetsijät Kanadasta ja Australiasta ovat alkaneet puhua Suomesta uutena Klondikena. Suomea pidetään tutkimattomana ja kallioperältään potentiaalisena löytää uusia malmioita. Jos haluaa ymmärtää, mistä kaikesta tässä voi olla kysymys, kannattaa lukea Elina Grundströmin mainio kirja Malminetsijät. Tarinoita syntyy ja niitä luodaan ennen kuin malmiota on löytynytkään. Tarinoissa on voittajia ja häviäjiä. Klondike muuten on alue, jonne suuntautui suuri kullankaivajien ja onnenonkijoiden massamuutto 1896–1898. Klondikesta on löytynyt tähän mennessä noin 350 tonnia kultaa. Kultaryntäyksen lopussa alueen keskuksessa Dawson Cityssä oli noin 30 000 asukasta. Nykyään siellä asuu noin 1 600 ihmistä.

Ensimmäiset merkit malminetsinnän uudesta heräämisestä Suomessa alkoivat näkyä kevään 2016 aikana. Uusia toimijoita kävi tunnustelemassa Tukesissa malminetsinnän aloittamismahdollisuuksia Suomessa. Tukesin kautta haettiin tietoa lupajärjestelmän toimivuudesta eli voiko viranomaisiin luottaa ja kannattaako Suomen kallioperään upottaa miljoonia taaloja.

Ilman  ”löytäjä saa hyödyntää” -periaatetta ja luottamusta oikeusjärjestelmään, yhtiöt eivät rohkene investoida tutkimustoimintaan, jossa pelkästään kallioperäkairaamisen ja näytteen tutkimisen kustannukset voivat olla 200 euroa metriltä. Suomen hyvä sijoitus Fraser-instituutin kansainvälisessä malminetsijöille ja kaivosyhtiöille suunnatussa kyselyssä oli myös noteerattu. Kaivostoimintaan ja malminetsintään investointeja suunnittelevat arvioivat Suomen kymmenen houkuttelevimman maan joukkoon maailmassa.

Kasvua näkyvissä

Suomessa malminetsintä on virkistynyt aikaisemmin kuin keskimäärin maailmassa. Muuta maailmaa nopeamman käänteen selityksenä on muun muassa kairausten alkaminen Sakatin ja Romppaan Natura-alueilla syksyllä 2016 tuomioistuinkäsittelyiden jälkeen.

Tukes julkaisee vuoden 2017 malminetsinnän vuosiraportin maaliskuussa 2018. Ennakoitavissa on kasvua malminetsinnän kairauskilometreissä. Malminetsintä kohdistuu entistä enemmän niin sanottuihin greenfield- ja grassroot-tutkimuksiin eli tutkitaan alueita, joiden kallioperästä on heikot tiedot.

Kasvu on pääteltävissä leveästi hymyilevistä kairauspalveluja tarjoavista yrittäjistä. Palveluille on kysyntää ja asiakkaat ovat maksukykyisiä. Toki merkittävä osa kairauksista kohdistuu edelleen tunnettujen malmioiden lähiympäristöön, mutta riskinottohalukkuus on lisääntymään päin. Jääkauden jäljiltä kallioperää peittää paksu maakerros, jolloin kallioperän sisältö selviää ainoastaan kairaamalla.

Suomi on lähes tutkimaton

Suomen kallioperä on edelleen lähes tutkimaton. Tämän ovat vahvistaneet useat malminetsintäyhtiöiden edustajat. Kymmenen viime vuoden aikana Suomessa toimivat yhtiöt ovat kairanneet Suomen kallioperää suunnilleen saman määrän kuin GTK ja Outokumpu historiansa aikana yhteensä. Tutkittavaa siis riittää.

Uudet kaivokset syntyvät tuloksekkaan malminetsinnän kautta. Kaikki Suomessa malminetsintää harjoittavat yhtiöt hakevat kultaa joko ensisijaisesti tai toissijaisesti nikkelin, kuparin, grafiitin tai jonkin muun mineraalin ohella. Korkean metallipitoisuuden omaava riittävän suuri kulta- tai muu metalliesiintymä johtaa kaivokseen.

Hankkeen hyvä kannattavuus varmistaa, että ympäristöongelmia ja sosiaalisia ongelmia ei pääse syntymään. Taloudellisesti menestyvä kaivos pystyy toimimaan yhteiskuntavastuullisesti ja saavuttaa sosiaalisen hyväksynnän.

 

Liikamaa_TerhoTerho Liikamaa

Ryhmäpäällikkö, kaivokset

 

 

 

 

Artikkelikuva: Lauri Mannermaa

KOMMENTOI

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*